Ullan huoneet – kuvataiteilija, professori Ulla Rantasen taidekokoelma
Kuvataiteilija, professori Ulla Rantanen
Kuvataitelija, professori Ulla Rantanen (synt. 1938) on pitkän taiteilijauransa aikana ehtinyt keräämään monipuolisen painetun taiteen taidekokoelman. Kulttuurikeskus Sofiassa on nyt esillä osa siitä. Näyttelyn tunnetut pohjoismaiset ja kansainväliset taitelijat ovat vaikuttaneet osaltaan merkittävästi aikansa taiteeseen teoksillaan, kulttuurivaikuttajina ja alansa opettajina. Useimmat Ulla Rantanen on tavannut työnsä merkeissä. Monet heistä on hänen pitkäaikaisia ystäviään.
Näyttelyhuoneissa teokset asettuvat eläväksi ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi niiden erilaisista tyylillisistä lähtökohdista, aiheista ja energiasta huolimatta. Kokoelmateoksista avautuu luontaisesti niitä eettisiä ja esteettisiä arvoja, jotka ovat Rantaselle merkityksellisiä. Taitelijan omat maisemateokset välittyvät vuoropuhelevina ja avarina tiloina. Rantanen on pyrkinyt kuvaamaan taiteessaan aina niitä vaistonvaraisia hetkiä, joissa luonnon ja olemassaolomme arvokkuus ja pyhyys näyttäytyvät – heijastuvat toteavina, ajattomina ja puhuttelevina.
Kokoelma
Kokoelman teokset sijoittuvat 1950 – 1990 –lukujen aikajanalle – aikakauteen, jonka alkuvuosina Rantanen opiskeli Suomen taideakatemian koulussa (1955-1959). Tuolloin modernismista haluttiin irtaantua. Tyyli vapautui. Spontaanisuus, intuitiivisuus ja abstrakti muotokieli avarsivat taideilmaisua. Samanaikaisesti taitelijat halusivat taiteellaan ottaa kantaa ympäröivän maailman yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin arvoihin ja niiden vapauttamistarpeisiin. Uusia taidesuuntauksia olivat muun muassa informalismi, figuratiivisuus, ekspressionismi, pop-taide ja myöhemmin 1970-luvulta postmodernismi, surrealistisia piirteitäkään unohtamatta. Nuoret taiteilijat perustivat laajalti omia taitelijaryhmiä. Niistä kukin edusti ohjelmallaan aikakauden erilaisia taidesuuntauksia. Näyttelyn taitelijoista muun muassa espanjalaiset kuvataiteilijat Rafael Canogar ja Antonio Saura kuuluivat El Paso-ryhmään. Belgialainen Pierre Alechinsky taas oli CoBrA-taitelijaryhmän jäsen. Ulla Rantanen ja Esko Tirronen olivat kotimaisen Maaliskuulaiset-ryhmän jäseniä.
Samoina globaalin tietoisuuden heräämisen ja kulttuurien vapautumisen vuosikymmeninä kiinnostus alkuperäiskansojen taidetta kohtaan kasvoi. Aboriginaalitaide on myös Masai-heimon keskuudessa asuneelle Rantaselle läheistä ja merkityksellistä. Näyttelyssä on esillä kahden aboriginaalitaitelijan, australialaisen Peter Skipperin ja namibialaisen John Muafangejon, teoksia. Aboriginaalisen taiteen ilmaisukieli ja tekniikka sekä kertomusperinne ovat maailman vanhinta taidetta. Taitelija kertoo teoksellaan aina kertomuksen, joka on peräisin oman heimon kertomusperinteestä. Jokaisella heimolla on myös oma erityinen kuvavalmistustekniikkansa. Esimerkiksi Skipperin Kuluru-teoksen rakentava pilkkutekniikka on australialaisessa aboriginaalitaiteessa merkityksellinen osa teosta.
Piirustustaito ja painettu taide
Perinteinen piirustustaito ja painetun taiteen käsityöläisosaaminen merkityksellistävät osaltaan näyttelyteoksia. Puupiirrostekniikkaa käytettiin Kiinassa jo yli 1500 vuotta sitten. Euroopassa sen kehitys alkoi 1300-luvulla paperin valmistuksen myötä. Puukaiverrustaitoa näyttelyssä voi nähdä muun muassa saksalaisen taidegraafikko ja kuvittaja Karl Georg Hirschin teoksessa. Hieman myöhemmin kehittyneen traditionaalisen metalligrafiikan taitajia ovat esimerkiksi ruotsalainen Åke Johansson ja slovakialainen Albin Brunovsky. Näyttelyssä on kuitenkin nähtävissä myös nykytaiteessa jo 1960-70-luvuilla syntynyt suuntaus. Tuolloin taiteilijat alkavat laajentaa piirtämisen tilallisia, ajallisia ja materiaalisia ulottuvuuksia. Aikakauden kuvina niistä voi tavoittaa, kuinka painetun taiteen ilmaisumahdollisuudet monipuolistuivat 1980–luvulla, kun materiaalit kehittyvät ja vedostusmenetelmät kevenevät ja moninaistuvat. Muun muassa teoskoko saattoi suurentua ja värien käyttämiseen syntyi uusia mahdollisuuksia. Uudistunut grafiikkataide edellyttää kuitenkin edelleen taitelijalta kykyjä soveltaa perinteisiä käsityötaitoja ja teknisiä keinoja. Ne apunaan taiteilija suostuu vaativaankin sisäiseen dialogiin ja luovaan vuoropuheluun ympäröivän todellisuuden kanssa. Vasta sitten hän voi ilmaista teoksessaan haluamiaan kuvallisia taiteellisia ulottuvuuksia. Uudempaa grafiikkataidetta Rantasen ohella näyttelyssä edustavat esimerkiksi englantilainen kuvataiteilija Richard Smith sekä suomalaiset taitelijat Juho Karjalainen ja Kari Laitinen.
Näyttely osittaa, että painetut teoskuvat toki herättävät katsojan ensisijaisesti mielenkiintoisilla aiheillaan ja merkityksillään, mutta kiinnostus niihin syntyy myös niiden työstämisen kerroksellisuudesta ja välillisestä luonteesta. Painettu kuva on olemukseltaan monitasoinen projisoitunut suhteiden verkko. Se sisältää aina monikerroksisia kuvajälkiä ja -ilmaisua, mutta myös niiden siirtymiä ja katkoksia. Yhdessä ne sekä täyttävät teostilaa, että luovat siihen tyhjyyttä – synnyttävät ajattomuuden ja tilallisuuden ainutkertaista poetiikkaa.
Pirkko Linder
Tervetuloa tutustumaan kokoelmaan!