Pääsiäisen odotukseen liittyy monia muistoja. Kun olin lapsi, pitkäperjantai oli vielä keskeisin päivä. Se kesti ikuisuuden. Leikkiä ei saanut naapurin lasten kanssa. Aurinko oli pilvessä. Oli kylmää.
Radiopalveluksessa ja erityisesti virsissä kuvailtiin masokistisesti Jeesuksen lihallisia kärsimyksiä. Tällainen kärsimysmystiikka ei purrut minuun. Pahinta oli yritykset syyllistää pikkupoikaa, ikään kuin Jeesus ristiinnaulittiin ”minun syntieni tähden”.
Mutta englannin kielen sana ”Good Friday” (hyvä perjantai) kuvaa päivän syvintä sisältöä täydellisesti. Voitto pahan valloista on evankeliumia, joka koskettaa kaikkea aineellista ja hengellistä. Kristuksen työ maailman elämän ja pelastuksen puolesta kertoo toivosta ja tulevaisuudesta, joka kestää.
Hyvyys ja rakkaus ovat paljon enemmän kuin sota, kärsimys tai kuolema. Emme kenties juurikaan ymmärrä Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman mysteeriä. Mutta me saamme sitä ihmetellä ja olla siten siitä osallisena.
Kirkkoveisuissa tulee selvästi esiin, miten Hänen inhimillisissä kärsimyksissäänkin on koko ajan läsnä – ei vain kärsivä ihminen vaan – kärsivä Jumala. Samalla suurena perjantaina alkaa jo näkyä pääsiäisen ylösnousemuksen valoa.
”Ylistämme sinun kärsimyksiäsi oi Kristus. Ylistämme sinun kärsimyksiäsi oi Kristus. Näytä meille myös voitollinen ylösnousemuksesi.”
Niinpä. Suuri perjantai on koruton, hiljainen, mutta täynnä kiitollisuutta. Se on voitonpäivä pahan voimista. Silloin saamme lekotella, olla osallisina tästä. Sitten omalta osaltamme jatkamme taistelua hyvän puolesta.
Onneksi kaikissa kirkoissa selvästi nyt ymmärrämme, että matkamme huipentuu pääsiäisen valoon ja iloon. Kärsimystä ja kuolemaa seuraa ylösnousemus.
– isä Ambrosius 16.4.2024
