Joulun odotuksessa tihentyvät kristillisyyden ydinasiat. Niinpä 15.12 sunnuntain evankeliumina on Jeesuksen vertaus suurista illallisista. Vertauksen isäntä järjestää juhlan ja kutsuu ystävät osallistumaan. Mutta heillä ei ole aikaa. Kaupankäynti, perheasiat, muut arkielämän huolet ja vaivat ovat ykkösjuttuja.
Juhla-ateria on kumminkin valmistumassa. Silloin palvelijat lähetetään kutsumaan köyhiä, sokeita ja jalkavaivaisia kaduilta sekä teiden varsilta. Niitä, joilla “ei ole mitään”.
Jeesuksen vertaus on kuva kristillisestä seurakunnasta, jossa näkymätön, iankaikkisuus, on jo voimakkaasti läsnä. Vieraita ei erotella uskonnollisten eikä poliittisten maailmankatsomusten mukaan. Ei myöskään eettisten kvaliteettien tai moraalisen kyvykkyyden mukaan.
Tämä vertaus kertoo millainen on “Jumalan valtakunta”. Se on juhla, hääjuhla, illalliset. Kristus itse on kutsuja. Siellä on tilaa erilaisille aatteellisille ja eettisille tulkinnoille elämästä. Tämä on toki käytännössä ollut totta halki historian, vaikka se monesti on jämähtänyt pimeään vallankäyttöön ja uskonnolliseen monokulttuuriin. Esimerkkejä löytyy riittävästi niin itäisestä kuin läntisestä kristillisyydestä. Kumminkin, Kristuksen kirkon katto on korkeammalla ja seinät leveämmällä kuin osaamme ajatella.
Jeesuksen vallankumouksellinen näkökulma mullistaa perinteisten kirkkojemme laitostuneet asenteet. Hyvyys ja keskinäinen rakkaus sekä jakaminen ovat seurakunnan elämän ytimessä. Sen kuuluu oppia suvaitsemaan myös monimuotoisuutta ja rosoisuutta, kun Jumalan hyvyys, pyhyys, iankaikkisuus ovat vahvasti läsnä.
Valtava uskonnollinen etsintä 2000-luvulla kertoo, että illallisjuhlaan piisaa vieraita. Nuorissa ihmisissä, taiteilijoissa, intellektuelleissa – ja pohjimmiltaan jokaisessa meissä – on samaa yhteistä ikävää löytää elämän syvyysulottuvuus. Samaa hengellistä janoa on New Age -uskonnollisuudessa, Aasian uskontojen hiljaisessa meditaatiossa ja mystisessä traditiossa.
Luotan täysin siihen, että kristillisen uskon tulevaisuus on totta. Jumala Henkensä kautta tekee täysillä yhä työtään. Mutta onko kirkon ovet auki vai kiinni? Ketä huomisen juhlassa on mukana?
(Meditaatio Sofian seminaarissa lauantaina 14.12.2024.)
17.12.2024 isä Ambrosius
