Pyhä kirkko on aivan samalla tavalla läsnä suuressa katedraalissa ja pienessä tsasounassa. Se ei ole rakennus. Sen mitta ei ole niiden ihmisten lukumäärä, jotka kokoontuvat yhdessä rukoukseen.
Kirkon ydin on sen jumalanpalveluksessa ja liturgisessa elämässä. Erityisesti se tihentyy pyhässä ehtoollisessa, eukaristiassa. Siinä olemme konkreettisesti osallisia Kristuksesta. Siksi sanomme usein – aivan oikein – että seurakunta on Kristuksen “ruumis”.
Kirkon opin, itseymmärryksen, ytimessä ovat iankaikkisuus ja yhteisöllisyys. Ortodoksinen kirkko on uskollinen traditiolle. Emme kuitenkaan ole aiempien aikojen muistojen ja tapojen vankeja. Olemme uskollisia Jeesukselle Kristukselle, Kunnian Kuninkaalle, Hänen tulonsa on edessäpäin. Apostoli Paavalin sanoin: “Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”.
Niinpä emme ole pessimistejä koskaan kirkon tulevaisuuden suhteen. Päinvastoin. Pyhän Hengen läsnäolo ja sen virvoittavat tuulet kantavat sitä eteenpäin.
Nykyaikana kirkkojen rappiota kuvaavat sosiologiset tutkimukset ja gallupit hymyilyttävät, toisinaan surettavat. Olen saanut koulutuksen kirkkohistoriaan sekä poliittiseen historiaan. Myös opettanut molempia. Silti en koskaan ole menettänyt luottamusta kirkon tulevaisuuteen. Elämässäni yli 50 vuotta uudelleen ja uudelleen ehtoollisrukouksen sanat kantavat eteenpäin: “Muistaen siis tätä pelastavaista käskyä ja kaikkea meidän tähtemme tapahtunutta: ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista”.
Kristillinen kirkko ei elä menneisyyden nostalgisessa kopioimisessa eikä sen kritiikittömässä hyväksymisessä. Liturgisen elämän muodot ovat 2000 vuoden kuluessa paljon kehittyneet. Myös niiden kautta kirkko on aina halunnut tuoda kestävän elämänperustan ja evankeliumin ilon ihmisille. Silti seurakunnat kumminkin joutuvat vakavasti miettimään toimintatapojaan, jotta yhteisöllisyys, avoimuus ja rakkaus välittyisivät nytkin etsiville ihmisille.
Tärkeintä on se, että kirkon sakramentaalisen elämän ydin pysyy samana. Kristus itse on aina läsnä pyhässä ehtoollisessa, kuten jo Yläsalissa opetuslastensa kanssa juutalaisena pääsiäisenä. Siksi kirkko Pyhässä Hengessä antaa jatkuvasti tulevaisuuden ja toivon, yhtä vahvasti tässä kuin tulevassa ajassa.
Pohdimme kiinnostavien alustajien kanssa yhdessä kristillisyyden valoisaa tulevaisuutta Sofian seminaarissa lauantaina 14.12. On tärkeää, että jokainen kristitty voi seurakunnassa aina luottaa tulevaisuuteen, jonka “kulmakivenä on itse Kristus Jeesus”.
29.10.2024
