Kesä on ihmeellistä aikaa. Kuluneen kesäni yllättäviä löytöjä oli syväsukellus esivanhempieni elämänpiiriin, sillä sain lahjaksi kiihtelysvaaralaisen maalaistalon isännän äsken ilmestyneen elämäkerran. Luin sen samana päivänä.
Tätä hetkeä olen tietämättäni odottanut. Vihdoin osaan arvioida panivatko pettua leipään 1800-luvun isät ja äidit. Tai koska he lopettivat kaskenpolton, hankkivat ensimmäiset koneet maatalouteen tai oppivat lukemaan.
Mainitun elämäkerran sankari on Albert Vartiainen (1892–1985). Hän kasvoi pientilalla keskellä pohjoiskarjalaista maaseutua. Kahden sisarensa kanssa he naimattomina ja älykkäinä oman tiensä kulkijoina rakensivat valistuneen maalaistalon. Se palveli myös kylän postina ja kirjastona. Koko Röksän kylä kukoisti valtavasti henkisesti. Nuorisoseura, martat, kansalaisopiston kurssit ja talkootyö antavat kuvan vahvasta yhteisöllisyydestä.
Albert ehti eläessään nähdä myös maaseudun autioitumisen 1960-luvun jälkeen. Maalta muutto, tilojen autioituminen, kansakoulun ja kaupan sulkeminen tekivät erittäin aktiivisen kyläyhteisön eläkeläisten uinuvaksi “reservaatiksi”. Myös junaliikenne lakkasi. Kumminkin mopolla vielä pääsi lähes 40 kilometrin matkan Joensuuhun.
Hämmästyttävää on Albertin valveutuneisuus ja sisäinen viisaus. Hän kokosi talonpoikaisesineistöstä museon kotitaloonsa. Samalla hän kirjoitti talteen paikallishistoriaa ja kansankulttuuria. Hän keräsi yli 60 vuotta säähavaintoja Ilmatieteen laitokselle.
Kirkkoon oli Röksästä pitkä matka, yli 15 km. Mutta Albertin talossa pidettiin pyhäkoulua ja seuroja ahkerasti. Varsinkin evankelisen liikkeen toimintaa hän sisaruksineen tuki monin tavoin. Myös köyhien auttaminen, diakoniatyö, oli heille jokapäiväistä.
Ennen tätä Vuokko Sajaniemen kirjoittamaa Albert Vartiaisen elämäkertaa olen lukenut Kiihtelysvaaran ja Tohmajärven pitäjänhistoriaa. Ne kertovat erityisesti alueen asutuksen, talouden ja hallinnon vaiheista. Mutta tämän teoksen ansiosta Albertin elämänpiiriin paneutuminen vie ihan kokonaan eri tasolle. Se auttaa aidosti ymmärtämään karjalaisen maalaiselämän syviä tuntoja ja kipuja, myös kasvua aineellisesta niukkuudesta nykyajan yltäkylläisyyteen.
Runossa Saarijärven Paavosta on ytimekkäästi kuvattu Albertin ja varmasti myös meitä aiempien sukupolvien yhteistä elämänkokemusta. Epäilemättä Albert olisi aidosti surrut kotipitäjänsä 250-vuotiaan kirkon palamista vuonna 2018. Mutta parin kuukauden päästä me yhdessä iloitsemme Kiihtelysvaaran uuden kirkon valmistumisesta ja vihkimisestä.
Kiitos: Vuokko Sajaniemi: Muistiinmerkitsijä Albert Vartiaisen elämä ja perintö. Julkaisija: Viesimon vire ry. 2024.
19.9.2024 isä Ambrosius
