Sota tuo aina esiin kulttuurin surullisimpia ulottuvuuksia. Kuinka paljon kärsimystä miljoonille ukrainalaisille on aiheuttanut venäjän nationalistinen valtio ja sen poliittisen johtajan pimeä vallankäyttö.
Työssäni vuosien varrella Suomessa – itsekin karjalaisena – minua on paljon askarruttanut myös viime sodissa kaatuneiden läheisten sekä evakkojen kohtalot.
Tänä keväänä ilmestyi Klaudia Koskivaaran puhutteleva runokirja 30 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hän oli syntynyt Salmissa vuonna 1911. Talvisodan aikana hän pakeni Suojärveltä kolmen pienen tyttärensä kanssa tyhjin käsin. Neljäs lapsi syntyi pian sen jälkeen.
Runot välittävät älykkään ja vuosien varrella syvästi henkistyneen ihmisen elämäntuntoja. Niissä ei näy katkeruutta, vaikka hän joutui sotaleskeksi ja kasvatti yksin neljä pientä lasta. Hän ei paennut vastoinkäymisiä. Sen sijaan hän pyysi voimia jaksamiseen.
Klaudian runojen kautta tulee ytimekkäästi ilmi hänen elämänkokemuksensa. Useimmat runot lienevät ajalta, kun hänen lapsensa olivat jo aikuistuneet ja aloittaneet oman elämän.
Runoista heijastuu Klaudian eksistentialistiset kokemukset elämän mielettömyydestä, mutta myös hänen yhteiskunnallinen valveutuneisuutensa. Pahuus, sota ja riisto ovat meidän maailmassamme ihmisen osaa. Elämän dialektiikan keskellä tuskin aina jaksaa ylläpitää uskoa Jumalaan.
Kumminkin Klaudialla toivo tulevasta voitti: “Jakakaa meille elämän leipää / annettavaksi kädestä käteen / …Ihanaksi lohdutukseksi niille, / jotka pelkäävät pimeän tuloa, / …kuolemaa ja nälkää, / sillä he löytävät uskon.”
Emme koskaan toisesta ihmisestä lopulta tiedä kuinka paljon elämän suruista kukin meistä osaa prosessoida, kuinka paljon piilotamme sydämeemme. Tähän teokseen valituissa runoissa eivät sotaleskeyden kivut eikä evakkomatkan vaivat tule konkreettisesti esiin. Elämä jatkuu.
Vuosikymmeniä myöhemmin hän kuitenkin pohtii elämäänsä: “Älä taaksesi katso, / taaksesi älä, katso enää / sillä aika on kulunut / umpeen / vihan tulla ja mennä.”
Kiitos: Klaudia Koskivaara, Luotu kaipaamaan. 2024
16.8.2024 isä Ambrosius
