Vähemmistön siunaus

Kun liikun kaupungilla, usein valistuneista piirteistä nousee kysymys: “Montako ortodoksista kansanedustajaa tai ministeriä meillä Suomessa on?” Takavuosina yritin aina ottaa siitä selvää.  

Nykyään vastaus on, ettei se lukumäärä ole olennaista. Tärkeää on se, montako ystävää kirkollamme on eduskunnassa. Vastaus: “Heitä on ollut aina vähintään 101.” 

Ortodoksinen kirkko on jatkuvasti valtion “erityisessä suojeluksessa”. Tämä on upea juttu. Se osaltaan kertoo kansallisen vähemmistökulttuurin mahdollisuudesta kukoistaa ja elää omaa elämäänsä. 

Mutta kyllä meidän on tehtävä myös oma osamme. Ei riitä, että teemme ristinmerkin, ja odotamme että vuotuinen valtionapu tulee kirkon pankkitilille alkuvuodesta. Pääasia on tuoda oma panoksemme suomalaisen kulttuurin kokonaisuuteen.  

Yksi keskeinen tapa on olla näkyvä osa sitä. Olemmehan historiallisestikin ensimmäisiä kansallisia instituutioita, jotka yhä tuovat heleitä värejä usein varsin harmaaseen uskonnolliseen maisemaan. 

Valitettavasti olemme uhkaavasti kääntymässä sisäänpäin viime vuosina. Osaksi siitä kertoo kirkkomme jäsenmäärän laskusuuntaus. Toisin pitäisi olla. Kun katsoo Suomessa new age ja muiden uusien uskonnollisten liikkeiden nousua, hengellinen etsintä ei ole vähenemään päin. Se on kasvussa, erityisesti nuoremman polven – ja miesten – keskuudessa.  

Vähemmistökirkoille ja uskonnollisille yhteisöille on nyt tilaa enemmän kuin koskaan ennen. Ortodokseille tämä merkitsee myös haastetta nähdä hengellisen etsimisen ja sitoutumisen aito arvo myös oman kirkkomme ulkopuolella. Kansallisten kirkkojemme kesken tämä toteutuu jo mutkattomalla tavalla. 

Katolinen kirkko 1960-luvulla Vatikaanin toisessa maailmanlaajuisessa piispainkokouksessa tuli johtopäätökseen, että kirkon täysi totuus on läsnä (subsist) katolisessa kirkossa. Sitä ei enää pidetä katolisen kirkon monopolina. Myös meillä omassa kirkossamme olisi syytä vihdoin nähdä Hengen läsnäoloa ja puhallusta kaikkialla missä ihmiset etsivät kestävää elämänperustaa ja toivoa.  

Tämä “totuus” ei enää ole minkään uskonnollisen yhteisön monopoli. Mutta meidänkin tehtävä uskollisuudessa Kristukselle on edustaa ja kannustaa rakkaudessa ihmisiä totuuden etsimisessä kaikkialla. Näin tekemällä kirkkomme on tehtävänsä ytimessä.  

 

17.6.2024 isä Ambrosius