Ota ajasta vaari!

Ota ajasta vaari!

Aika on ihmisten opettaja, sanoivat antiikin kreikkalaiset. Kristillisessä traditiossa olemme samoilla linjoilla. Siksi keskeisellä sijalla koko hengellisyydessä on ajan pyhittäminen. 

Pääsiäistä edeltävä ja samoin sen jälkeinen 50 päivää ovat sen ytimessä. Suurta paastoa edeltää jo sen valmistusviikot. Suurella viikolla tihentyy pelastushistorian useat käännekohdat. 

Pääsiäinen ja ylösnousemus ovat ajan täyttymystä, vuoden huipentuma. Silloin kuluvaakin aikaa katsomme iankaikkisuudesta, Jumalan valtakunnasta käsin.  

Pääsisäisestä on 40 päivää helatorstaihin. Siitä 10 päivää helluntaihin. Pyhän Hengen vuodattaminen antoi Kristuksen seuraajille voiman ja taidon rakentaa pyhää kirkkoa ympäri maailman. Nyt siis meillä – pitkän juhlakauden jälkeen – on edessä jokapäiväinen elämä seurakunnassa.  

Useat ihmiset ovat kyselleet miksi en ole kirjoittanut blogeja pitkään aikaan. Olen kenties tarvinnut aikaa pysähtyä. Toisaalta kuluneena aikana olen innostunut varsin haasteellisiin kirjoitushommiin. Toivottavasti niistä syntyy myös julkaisu. 

Lukeminen ja kirjoittaminen voivat palvella hiljentymistä ja keskittymistä. Samaan aikaan virkistävää on omista esitelmistä saatu kuulijoiden palaute, varsinkin kirkon ulkopuolella, missä useimmiten puhun. Kevätkaudella niitä teemoja ovat olleet vapaamuurariuden suhde uskontoon, Aasian uskontojen haasteet sekä kauneuden ja estetiikan keskeisyys pyhyydessä.  

Tämä “vuoropuhelu” ympäröivässä yhteiskunnassa ei juuri koskaan ole helppoa. Mutta kuitenkin sitä kautta teemme yhdessä tärkeää työtä ihmisten keskellä. Kun rakastamme pyhää kirkkoa, silloin löydämme sen uskolle ilmaisumuotoja myös ulospäin. Yhtä tärkeää on henkinen ja hengellinen kasvumme seurakunnan keskellä.  

Nyt kirkkovuodessa on seurakunnan mission ja todistuksen aika arkisessa elämässä. Onneksi silloinkin praasniekat, ristisaatot, vedenpyhitykset ja muut juhlat tuovat iloa ja lempeitä värejä suomalaiseen hengenmaisemaan. Kuluva aika saa niissäkin syvyysulottuvuutta. Matti Nykäsen sanoin, elämä on laifia.  

29.5.2024 Isä Ambrosius