Uusi Presidentti

Perhe ja seksuaalisuuden teologia -seminaari

Tasavallan presidentin vaalit on käyty. Tuloksena oikeistolainen presidentti kuudeksi vuodeksi eteenpäin. Pitkä kampanja on julkisuudessakin takana. Pääsemme nyt puhumaan muista asioista.

Kansalaisilta – ja usein medialtakin – on unohtunut, että kyseessä ei suinkaan ole puhtaasti henkilövaali. Niin paljon puhetta asioista, jotka eivät mitenkään liity presidentin tehtävään. Vaalihan on keskeisesti poliittinen vaali, jossa ehdokkaat ovat edustaneet eri poliittisia suuntauksia. Nyt voiton vei poliittinen oikeisto, kuten viime eduskuntavaaleissakin.

Tunsin useimmat ehdokkaat, osan pitkältä ajalta. Saatoimme käydä luottavaisesti vaaliuurnille, sillä ammattitaitoa ja kokemusta oli jokaisella heistä paljon. Parilla kolmella ylivoimaisesti myös kypsään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mikä monella tavoin on presidentin tehtävän ytimessä. Siihen kuuluu myös aktiivinen ja jatkuva rauhanomaisen ja luovuttamattomia ihmisoikeuksia vaalivan yhteiskunnan rakentaminen. Mitenkään ylikorostamatta sotilaallista valmistautumista. Toimittaja Heikki Aittokosken sanoin ”Ei rakenneta Pohjolan Spartaa”.

Vaalissa tuli lopulta lähes tasatulos. Se kertoo hyvää Suomen henkisestä ilmastosta. Tasavallan johtoon voi nousta hyvinkin erilaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia ja arvoja edustavien ehdokkaiden. Yllättävän paljon mahdollisuuksia erilaisille taidoille, luovuudelle, prioriteeteille myös elämäntavan suhteen. Onkohan Suomesta vihdoin aidosti tulossa liberaali, moniarvoinen ja moniääninen demokratia?

Vaikka vaaleissa olivat liiaksi esillä ehdokkaiden henkilökohtaiset ominaisuudet, maaliskuusta tilanne on toinen. Silloin uudelta presidentiltä kysytään taitoa rakentaa kokonaisvaltaisesti maatamme eteenpäin. Tällaisina levottomina aikoina korostuu keskeisesti johtajan sitoutuneisuus yhteiskunnan keskeisten instituutioiden kanssa saumattomaan synergiaan ja tiimityöskentelyyn. Johtajan pitää olla henkisesti vahva, mutta ei vallanhaluinen. Nykyjohtajalle sopii isot korvat, pieni suu, vanhaa sanontaa mukaillen.

Kristittyjen tehtävänä on pyytää uudelle presidentille hyvän ja ihmisiä rakastavan Jumalan siunausta. Näin teemme.

Ikivanhan kirkkorukouksen sanoin, anna hänelle ”rauha hallita, että mekin viettäisimme rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”.