Kivullako eteenpäin?

Perhe ja seksuaalisuuden teologia -seminaari

Kristuksen ihmiseksi tulemisen universaali tapahtuma koskettaa ja tuo turvaa miljoonille etsijöille, myös muiden uskontojen ja aatteiden piirissä. Se ei typisty mihinkään yhteen opilliseen formaattiin. Eikä se missään tapauksessa ole jonkin uskonnollisen kuppikunnan monopoli, vaikka tällaisiakin ”oikeassaolijoita” on aina ollut.

Jokainen kristillinen kirkko on silti välillä joutunut vetämään rajaa suhteessaan kerettiläisiin. Niitä on tullut ja mennyt 2000 vuoden aikana. Viime syksynä kumpikin kansallinen kirkko – luterilainen ja ortodoksinen – on joutunut kohtaamaan pikku ryhmiä, jotka omasta mielestään ovat aitoluterilaisia tai superortodoksisia.

Luterilaisessa kirkossa nämä ”puoli-inkeriläiset” protestoivat traagisesti naispappeutta vastaan. Katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat samaan aikaan vähitellen tarkistamassa omaa kantaansa naispappeuteen.

Muutaman ihmisen muodostama ortodoksinen Panagia-yhteisö Lammilla toimii ortodoksisen kirkon kaste- ja mirhallavoitelukäytäntöä vastaan. Pari kolme teologian koulutuksen saanutta käy hakemassa neuvot kreikkalaisista luostareista.

Molemmat pikku ryhmittymät täyttävät selvästi useat lahkon tunnusmerkit. Fundamentalistisella asenteellaan he ”puhdasoppisina” näin ovat asettumassa kirkon selkeän ja katkeamattoman yhteisöllisen tradition ulkopuolelle. Vieläpä asioissa, jotka ovat kummankin kirkon ytimessä, kuten pappeus ja keskeisimmät pyhät toimitukset.

Tämä olisi syytä selvästi sanoa ääneen molemmissa kirkoissa. Entä sitten? Näistä kysymyksistä olisi toki jo vuosia sitten ollut syytä nähdä ghettoutumisen vaarat sekä tarve käydä avointa vuoropuhelua. Sillä eihän tämän hetken tilanne ole vasta nyt syntynyt. Se on vähitellen kärjistynyt odottamisella ja hissuttelulla, jota varsinkin me piispat olemme tehneet.

Kuitenkin viime aikoina piispainkokoukset ovat aktivoituneet. Luterilaiset käyvät neuvottelupöytään, ortodoksit ovat äskettäin tuominneet antiekumeenisen kastekäsityksen. Edelleen tarvitsemme silti lempeyttä ja jatkuvaa vuoropuhelua. Yhtä hyvin rehellisyyttä ja tilaa Hengen johdatukselle. Rukoilemme, että se voisi ilmetä yllättävälläkin tavalla.