Ovatko piispa Henrik tai hänen surmaajansa Lalli historiallisia henkilöitä? Olivatko pyhät Sergei ja Herman Valamolaiset koskaan olemassa? Näitä kysymyksiä pohdimme nykyisin niin idän kuin lännenkin kirkoissa. Sillä usea historiantutkija sanoo, ettei heidän olemassaolostaan ole historiallisia asiakirjoja.
Kun ensimmäisiä kertoja kuulin tällaisia tutkimustuloksia, iso hämmennys valtasi mielen. Pitäisikö minun lopettaa Sergein ja Hermanin ikonin pussaaminen? Olinko 10 vuotta sitten 20. tammikuuta Roomassa ja Vatikaanissa piispa Irjan kanssa turhanpäiten juhlimassa Henrikiä?
Onneksi minulla on myös historioitsijan koulutus. Se, että näiden kansallisten pyhimyksien elämästä ei ole yli 800 vuoden takaa säilynyt sen ajan käsikirjoituksia tai muita asiakirjoja, ei tarkoita, että monet eri kertomukset ja legendat heidän elämästään olisivat mielikuvitusta, heitettäväksi roskakoriin. Älysin, että pyhien elämäkerrat ja historiantutkija nojautuessaan paljon myöhäisempiin konkreettisiin dokumentteihin operoivat ihan eri tasoilla.
Pyhien elämäkertojen tehtävä on hengellinen ja opetuksellinen. Pyhät ihmiset ovat meille hengellisiä mentoreita ja esikuvia, samalla kertomassa Jumalan kaitselmuksesta vuosisadasta toiseen.
Olen vakuuttunut heidän eläneen silloin. Minua rohkaisevat heidän hengelliset ponnistelunsa. He olivat konkreettisia kilvoittelijoita, jotka hengellisen evoluutionsa mukaan säteilivät Kristuksen valoa ja rakkautta. Siksi on tärkeääkin, että tämän päivän kirkko paljossa rakentuu heidän perintönsä varaan.
Historian tutkimus ja pyhien elämäkerrat eli hagiografia ovat kumpikin ”oikeassa”. Mutta niillä on eri tehtävä. Ammattitaitoiset historiantutkijat kuten professori Tuomas Heikkilä tai tohtori Kati Parppei kumpikin pohdiskelevat samalla heidän ”legendansa” merkitystä kirkolle. Ja onhan pyhien elämäkerroissa lähes poikkeuksetta mielikuvitusta, joka on usein mennyt överiksi sukupolvien saatossa.
Kumminkin Henrikin ja Sergein matka Suomeen ja vaikutus täällä on ollut siunauksellinen, olivatpa he oikeasti olleet piispoja, pappeja tai munkkeja. Luotan siihen, että heidän visionsa ja rohkeutensa kantavat tänäänkin meitä kannustaen kirkon hengelliseen ydintehtävään.
Tuskin heillä Karjalan korpimaisemissa tai Satakunnan viljelymailla on sillä tavalla ollut jännitteinen suhde paikalliseen pakanalliseen tai esikristilliseen kulttuuriin, mitä myöhempi ylitunnustuksellinen kertomusperinne monesti on antanut ymmärtää. Silti hengellisen elämänkin etujoukoissa on vaara toisinaan joutua marttyyriksi, kuten aikanaan Köyliönjärven jäällä. Mutta marttyyrien veri on ollut siemen kirkon kasvulle alkukirkosta saakka. Omalla tavallaan se kulkee myös käsi kädessä askeettisen luostarielämän siunauksellisuuden kanssa Valamon saarella.
7.12.2022
MP Ambrosius
Suositeltavaa lukemista:
Tuomas Heikkilä: Lalli. Kansallismurhaajan muotokuva. Tammi 2022.
– Loistava kirkko- ja kulttuurihistoriallinen tutkimus Lallista ja Lalli-ilmiöstä.
Kati Parppei: Saints, Legends and Forgeries: The Formation of the Historiographical Image of Valaam Monastery. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto 2010.
– Pioneeritutkimusta kirkkomme varhaisesta historiasta.
