Teatteri vai kirkko?

Teatterilla on aina ollut suuri merkitys Suomessa. KOM-teatteria saamme kiittää sen ajattelua ja kokemusmaailmaa herättävästä touchista. Se on 50 vuotta tehnyt upeaa työtä, monella tavoin ilman perinteisten laitosteatterien saamaa tukea. Sydämelliset onnittelut komilaisille, monia armorikkaita vuosia eteenpäin.

Opiskeluaikaan minulla uskonto oli korvien välissä, niin kuin länsimaisella ihmisellä konsanaan. Jumalan olemassaoloa en koskaan ole epäillyt, mutta halusin kaiken ymmärtää ja selittää. Jollain tavoin vieläkin.

Mutta teatteri avasi sydämeni taiteelle, kauneudelle ja pyhyydelle. Ensimmäisellä kerralla minun ei tarvinnut edes mennä teatteriin, vaan KOM tuli käymään Valamoon Heinäveden turneellaan 80-luvun alussa. Henki oli läsnä, kun Milonoffitkin yhä muistavat tuon kohtaamisen.

Liturginen draama, ikonit ja kirkkolaulu ovat aina olleet keskeisiä erityisesti idän kirkon työkalupakissa. Eikä ihme. Miten puhutulla kielellä, logiikalla tai muulla filosofisella argumentoinnilla on mahdollista samalla tavoin kuin taiteella tuoda näkymätöntä näkyväksi? Miten korvien välissä aika ja iankaikkisuus voivat olla sisäkkäin?

Monesti saavuttuani Uspenskin katedraaliin toimittamaan liturgiaa pyhäaamuna unohdan ainakin hetkeksi, olenko taivaassa vai maan päällä. Minut puetaan upeisiin piispallisiin kirkkovaatteisiin. Suitsutuksessa on enkelien tuoksua. Kuoro laulaa iloisesti: ”Auringon noususta sen laskuun olkoon Herran nimi ylistetty.”

Teatteri muistuttaa, että meillä on tärkeää tekemistä ihmisinä. KOM:lla on aina ollut myöskin vahva yhteiskunnallinen eetos. Se on uskollisesti jaksanut olla ihmisen puolella, vääristyneitä ideologioita ja poliittisia rakenteita vastaan. Esimerkiksi näytelmät punaisten naisten kohtalosta, pakolaisuudesta tai perhekriiseistä koskettavat jokaista katsojaa.

Parhaimmillaan näytelmä pitää esillä keskeisiä yleisinhimillisiä arvoja: totuutta, hyvyyttä ja rakkautta. Sellaista työtä tekevä teatteri on aina ihmisyyden ytimessä. Myös meidän postmodernissa maailmassa sillä on aito tilaus, samalla myös parantavaa ja uudistavaa voimaa.