Giljotiini oli uusi keksintö 200 vuotta sitten. Siinä moni poliitikko ja kumouksellinen menetti päänsä Ranskan vallankumouksen aikana.
Historian opiskelijana aikanaan ajattelin ”huhhuh mikä kamala rangaistus”. Luettuani Michel Foucaultia tulin kumminkin toisiin mietteisiin. Giljotiini oli aikanaan humaani ja oikeudenmukainen kuolemanrangaistukseksi. Enää ei kidutettu ja revitty ”rikollisia”. Aiempaan verrattuna se samalla tavoin kohteli niin rahvasta kuin aatelistakin. Omalla tavallaan se edisti tasa-arvoa.
Ihmisoikeuksien ja hyvinvointivaltion kehityksen pitkästä historiasta Kuopion aiempi kaupunginjohtaja Kauko Heuru on kirjoittanut erinomaisen kirjan Oikeusvaltion synty. Luin sen suurella innolla. Kirja antoi uskoa ihmisyyden mahdollisuuksiin.
Keskiajan feodalismista on pitkä kehityskaari nykyajan oikeusvaltioon. Kirkko kyllä tuolloin tunnusti ihmisten tasa-arvon suppeasti hengellisessä mielessä. Mutta käytännössä Konstantinus Suuren ajoista se aivan liiaksi myötäili kulloisiakin vallanpitäjiä, keisareita, aatelisia ja heidän vasallejaan.
Renessanssi ja uskonpuhdistus olivat merkittäviä askelia ihmisen vapautumisessa. Perustuslaki, yhteiskuntasopimus, valistuksen ajan ihmisoikeudet vähitellen tekivät enenevissä määrin tilaa demokratialle ja tasa-arvolle. Heuru kuvaa tätä kehitystä asiantuntemuksella. Vallan kolmijaolla ja nykyisellä puoluelaitoksella on pitkä kehitys takanaan. Tämän huomioon ottaen 2020-luvun kipuilu ja kädenväännöt hyvinvointivaltiomme luonteesta saattavat olla uusi askel ihmisyyden kasvussa globaalissa maailmassa.
Tässä kehityksessä kirkkojen rooli on merkittävästi marginalisoitunut ajattelussa ja kulttuurissa. Renessanssin aikana tiede, taide ja valtio aloittivat nousunsa. Deismi ja rationalismin näkemys luonnonoikeuksista ”vapauttivat” autoritäärisestä ja konfessionalistisesta kristinuskosta. Tosin harvat suuret yhteiskunnalliset ajattelijat olivat ateisteja, eikä vastustuksen kohteena yleensä ollut kristinusko vaan institutionaalisen kirkon toiminta.
Tämä teos esittelee myös joukon merkittäviä yhteiskunnallisia ajattelijoita, kuten Hobbes, Locke, Rousseau, Marx ja Keynes. Heillä oli keskeistä merkitystä oikeusajattelun, markkinatalouden sekä nykyajan valtiokäsityksen muotoutumisessa humanismin suuntaan. Yhteiskunnallisen vapautumisen edistämisessä kirkot olivat jälkijunassa.
Ehkä pelkistetysti voisi lopuksi sanoa, että täällä pohjoismaissa olemme kenties parhaiten vuosisatojen kuluessa onnistuneet rakentaa korkean kulttuurin tunnusmerkit täyttävän oikeusvaltion. Sivistyneessä maailmassa ei ole enää tarvetta giljotiinille eikä muille kuolemanrangaistuksen toteuttamismuodoille. Eikä kirkotkaan lopulta tässä evoluutiossa hävinneet. Pikemminkin voittivat. Ne saavat panostaa ydintehtäväänsä, ihmisen henkiseen ja hengelliseen kasvuun sekä toinen toistemme rakastamiseen.
isä Ambrosius
10.6.2021
