Huomenna, joulua edeltävänä sunnuntaina, muistelemme ortodoksisessa kirkossa Jeesuksen esivanhempia. Tällöin luemme Matteuksen evankeliumin alusta (Mt 1:1-25) Jeesuksen sukuluetteloa Aabrahamista Daavidiin, siitä pakkosiirtolaisuuteen ja lopulta Kristukseen.
Vanhan testamentin ihmiset, jotka elivät ennen Kristusta, kutsutaan syntymän iloon. Sukuluettelon yli 40 nimeä eivät edusta historiallista tarkkuutta eikä se muodosta täydellistä listaa. Pikemminkin se nostaa esille joukon henkilöitä sekä heidän tyypillisiä piirteitään. Kaikki eivät olleet juutalaisia, joukossa oli maahanmuuttajia.
Sukuluettelossa emme näe vain hengellisesti kypsien ihmisten joukkoa. Jeesuksen esi-isissä ja -äideissä oli kipuilevia, rikkinäisiä ja heikkoja ihmisiä, joukossa jopa prostituoituja ja murhaajia.
Mooseksen lain periaatteet antoivat ohjeet Vanhan testamentin ihmisten hyvälle elämälle ja hengelliselle etsinnälle jo yli 1000 vuotta ennen Kristusta. Niinpä Vanhan testamentin ihmisten ponnisteluilla ja työllä on oma arvonsa. Heilläkin oli ennakoivaa viisautta Kristuksen tuomasta totuudesta. Ihmisen kaipaus ja etsintä, pyrkimys Jumalan tahdon toteuttamiseen, on siten ihmissuvun hengellistä historiaa silloinkin, kun Kristus ei vielä ollut tullut.
Sukuluettelot muistuttavat meitä myös siitä, että Jumalan tuleminen ihmiseksi on syvin osa Jumalan iankaikkisia tarkoituksia siinä kaitselmuksen pitkässä ketjussa, joka alkoi maailman luomisesta ja joka jatkuu.
Hebrealaiskirjeessä näihin uskon esikuviin viitaten sanotaan: ” Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi… Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12: 1-2). Jo ennen Kristuksen maailmaan tuloa eläneet esivanhemmat kuuluvat suureen todistajien joukkoon. Kristuksessa Jumalan totuus tuli täydellisenä näkyviin. Kirkko välittää ihmissuvun yhteistä pyrkimystä kohti totuutta, hyvyyttä ja kauneutta.
Jumalan tuleminen ihmiseksi on siten aivan erityisesti osoitus Jumalan ihmisrakkaudesta. Kristus tuli ihmiseksi, jakamaan ihmisen osan, jotta me voisimme päästä osallisiksi hänen tuomastaan kirkkaudesta ja toivosta.
Juuri inhimillisen kärsimyksen, elämän perusteiden järkkymisen, jopa mielettömyyden, keskellä Jumala tulee jouluna ihmiseksi. Meissä on näkyvissä tai salassa noita patriarkkojen, esi-isien ja -äitien rikkomuksia. Mutta myös kaipuuta yhteisen Jumalan puoleen. Pelastus koskee meitä kaikkia.
Meidän kipujemme, syyllisyytemme ja inhimillisen elämämme rajallisuuden keskellä ja yhtä hyvin silloin, kun elämässä tuntuu kaikki olevan hyvin, joulun tapahtuma on samalla kertaa viesti rakkaudesta ja uusista mahdollisuuksista.
Me, jotka olemme juurtuneet kirkon hengelliseen todellisuuteen, kuin myös ne meistä, jotka ovat etsien ja kysellen liikkeellä, saamme – voimiemme mukaan – yhdessä herkistyä joulun ihmeeseen ja ylitykseen, joka välittyy edessä olevasta juhlasta.
Valoisaa ja siunattua juhlaa teille jokaiselle.
